Tavaroita, tavaroita

Eräs tuttavapariskunta totesi heillä olevan liian vähän tilaa. Heidän onnekseen viereinen asunto oli myytävänä, ja he ostivat sen ja laajensivat asuntonsa. Muutamalla sadalla tuhannella he olivat lähes tuplanneet asuntonsa koon. Operaatio vaikutti järkevältä, he saivat isomman asunnon muuttamatta.

Asian kääntöpuoli on että tällä pariskunnalla on todella paljon koriste-esineitä asunnossaan, enemmän kuin kellään olen nähnyt. Kokoelma erinäköisiä fingerporeja, erilaisia koristeita eri matkoilta, kodikasta, eikö? Mielessä kävi että tämä pariskunta olisi voinnut tuplata asunnon käytettävissä olevat neliöt ostamatta mitään lisäastuntoa, jos vain olisivat luopuneet koriste-esineistä.

Onko nyt tarkoitus heittää kaikki nätti pois? Elää keskellä betonibunkkeria? Ei suinkaan, itse pidän kodin koristamisesta. Koristaminen vain on huomattavasti pienempää kuin tällä pariskunnalla. Muutama koriste-esine per huone, taulut seinällä eivät vie mitään tilaa.

Asian voisi kääntää että mitä enemmän tavaroita sinulla on, sen isompaa tilaa tarvitset. Jos sinulla on liian paljon tavaroita suhteessa asuintilaasi, tarvitset isomman asunnon jotta tavarasi mahtuisivat asuntoosi. Koriste-esineet ovat toki nättejä, mutta sitä maksaa satoja tuhansia euroja fingerpori-keräilyharrastuksestaan. Pienen omaisuuden siitä että voit pitää snapsilasikokoelmaasi, kiinnostaako?

Asumme vaimoni ja lapseni kanssa kohtalaisen kokoisessa kolmiossa Helsingissä. Jossain vaiheessa tule puheeksi että joidenkin vuosien päästä "pitäisi saada isompaa". Lähdimme pohtimaan viereisten asuntojen ostoa. Mutta kohta lähdimmekin pohtimaan jos nämä kolme huonetta jotenkin saisi käyttöön niin että välttyisi valtavan rahasumman käytöltä.

Aloimme heittää pois tavara, sitten lisää tavaraa. Luulet tarvitsevasi enemmän kuin oikeastaan tarvitset, olen siitä aivan varma. Kuka oikeasti tarvitsee kirjoja joita sai kummivanhemmiltaan lahjaksi kymmenen vuotta sitten? Kurssikirjoja opiskeluaikana aineesta joka ei sinua silloinkaan kiinnostanut mutta jouduit ostamaan sen koska kaikki kirjastokappaleet olivat lainassa. Lahjaksi saatuja koriste-tavaroita. Harrastustarvikkeita harrastukseen jota et ole 15 vuoteen harrastanut.

Jos pohdit, olen varma että löydät paljon turhaa ympärilläsi josta voisit luopua. Itse koen tyydytystä joka kerta kun huomaan miten vähän tarvitsen. Jos olen epävarma tavaran tarpeellisuudesta, voin kantaa sen kellariin ja antaa sen olla siellä.

Ja yhtäkkiä meidän "liian pieni" kolmio muuttuikin valtavaksi. Saamme asuntoomme mahtumaan itsemme, kaikki tarvikkeemme sekä muutaman kuntosalilaitteenkin.

Mitä itse ajattelet, tarvitsemmeko kaikkia tavaroita?

Sijoita osakkeisiin

Kerron lyhyesti osakkeista, aiheeseen tulen palaamaan monta kertaa - sen verran tärkeä aihe kyseessä. Osake on pieni osuus jostain yrityksestä, osakeyhtiöstä. Tämä osake oikeuttaa yrityksen voittoihin ja sinulla on myös suhteellinen päätösvalta yhtiössä (voit mennä vuosikokoukseen ja äänestää, mutta käytännössä äänesi on pieni sillä osakkeita on miljoonia). Itse sijoitan kaikki säästöni osakkeisiin.

Kun omistat osakkeen, omistat palasen yritystä. Silloin saat jakaa sekä sen ilot että sen surut. Kun yritys tekee tappiota, menettää osakkeesi arvoa. Kun taas voittoa tulee, yhtiö jakaa sen omistajilleen - eli sinulle. Saat voittoa suhteessa kuinka monta osaketta omistat. Kaikki yritykset haluavat tehdä voittoa ja valtaosa sitä tekeekin. Yritys ei voi olla olemassa kovin montaa vuotta jos se tekee tappiota.

Yrityksen voittoa jota osakkeenomistajille jaetaan kutsutaan osingoksi. Kotimaiset yhtiöt jakavat sen keväällä, mutta käytäntöjä on monia. Yhdysvalloissa osinkoa maksettaan useita kertoja vuodessa, jotkut yhtiöt jopa kuukausittain. Nuo osingot ovat sinun rahoja, joihin sinulla on oikeus siitä työstä jota olet tehnyt, kun olet ottanut riskin ostaessasi osakkeen. Periaate on sama kuin arpajaisissa, riskistä maksetaan palkkio.

Osingoissa erityispiirre, mikä erottaa ne muista sijoitusmuodoista, on että osinko on vuosi vuodelta kasvava. Jos valitset yhtiöt hyvin, kasvaa osinkosaaliisi joka vuosi inflaatiota (rahan arvon lasku pidemmän päälle) enemmän. Sinun siis ei tarvitse muuta tehdä kuin ostaa osakkeet, ja nautit vaikka loppuelämästä nousevasta "palkasta".

Oma sijoitusfilosofiani on ostaa näitä osingonkasvattajia niin, että tuloni tulee niistä. Yhtiöiden valinnoilla on luonnollisesti suuri merkitys. Huonot yhtiöt eivät kasvata osinkoa, ehkä jopa laskevat.

Kun salkussa on useiden yhtiöiden osakkeita, sanotaan että salkku on hajautettu. Hajautuksen hyöty on, että vaikka yksi yritys päättäisikin laskea osinkoaan, nostaa valtaosa sitä. Joten vaikka yhdellä yhtiöllä menee huonosti, nousee osinkosaalis kokonaisuudessaan.

En aio kertoa mitä osakkeita kannattaisi ostaa, koska sitä en tiedä, eikä oikeastaan kukaan muukaan tiedä. On vain valistuneita veikkauksia. Kuitenkin kannattaa lähteä yrityksen toimintaa tarkastelamaan. Tekeekö yritys jotain mitä joku ostaisi? Onko kohtuullista ajatella että kyseinen yritys pystyy myymään tuotteitaa, ja vielä vähän kalliimmalla kuin muut. Suurimmat kotimaiset yhtiöt salkussani ovat Nordea, Nokian renkaat, Tikkurila ja Sampo. Suurimpina ulkomaisina yhtiöinä ovat Coca Cola, IBM ja Walmart.

Sijoituksia voi joko itse valita, tai sitten voi valita indeksirahastoja jotka noudattavat osakemarkkinoiden indeksejä (eli keskiarvoja). Jos ei ollenkaan halua ottaa kantaa osakkeisiin, on indeksirahasto hyvä vaihtoehto. Silti ajattelen että jokaisen olisi hyvä muodostaa mielipide, eikä ulkoistaa talouttaan muille. Ethän sinä ulkoista kotipaikkaa, vaimon valintaa tai ammatinvalintaa.

Tämän blogi tarkoitus

Keskustelin vaimoni kanssa blogini sisällöstä, jäi hänelle kysymys jos joku lukija voisi tulkita blogin kirjoitukset ylimielisiksi ja näsäviisaiksi. Jos tämä on lukijalle välittynyt, se ei ole ollut tarkoitukseni. Blogin tarkoitus on herättää aidosti kysymystä siitä mikä on elämässä tärkeätä. Joku voi ehkä haluta kuluttaa kaiken, ja elää elämänsä kädestä suuhun. Jos tiedät viihtyväsi työssäsi eläkeikään asti ja pysyt työkykyisenä, sekä voit olla varma saavasi eläkettä niin ei varmaankaan olisi ideaa sijoittaa yhtään mitään.

Mutta itselle taloudellinen riippumattomuus on hyvin tärkeätä, sillä sen tuoma turva sekä sen luomat mahdollisuudet merkitsevät enemmän kuin mikään kulutustavara. Se vain merkitsee sitä, etten ole riippuvainen työnantajasta elantoni vuoksi. Voin toki jatkaa työssä, työni on itse asiassa aika mukavaa puuhaa. En vain haluaisi tehdä sitä joka arkipäivä, muutaman päivän viikossa vain.

Blogin pointti on myös se, että tämä sama on mahdollista lähes kaikille. Ei myöskään ole liian myöhäistä aloittaa. Nuo kulutukset teet joka päivä. Joka arki päätät istua autoosi ja ajaa töihin. Voit huomisesta lähtien päättää että nyt aloitat julkisten käytön. Toki se on hieman vaivalloisempaa ostaa liput ja tulostaa ne, kävellä junalle, ja vielä täytyy kävellä junalta töihin (kun juna on tullut perille). Mutta ajattele tuon asian kääntöpuolta: Voit jäädä pois pysyvästi työelämästä kun tuo raha on kertynyt omaisuudeksi joka voi sinut täysin elättää. Tai tee niin kuin murmeli tekee - Kerää pienempi omaisuus, se käy nopeammin ja jää osa-aikaiseksi työntekijäksi.

Blogissa toki puhutaan paljon rahasta, mutta se ei ole blogin perimmäinen tarkoitus - siis ajatella rahaa. Raha on vain välttämätön paha, joka toki mahdollistaa itsensä toteuttamisen. Uutisissa puhutaan jatkuvasti työttömyydestä, taloustilanteesta sekä erityisesti eläkejärjestelmän kestävyydestä. Nämä ovat toki vakavia aiheita. Mutta jos olet luonnut omaisuuden, jonka avulla olet taloudellisesti riippumaton, ei eläkejärjestelmän kestävyys enää ole huolesi. Myöskään taloudelliset huolet jäävät pois. Voit vaimosi/miehesi kanssa kohauttaa olkapäätä kun joku yllätysmeno tulee. Sinullahan on varallisuutta ihan riittävästi.

Täysi taloudellinen riippumattomuus ei kaikille ole mahdollista, tai edes välttämätöntä. Jos olet sähköasentaja pääkaupunkiseudulla sinun ei varmaankaan tarvitse huolestua työttömyydestä. On myös pitkäaikaistyöttömiä joiden työnsaantai voi olla vaikeata, ymmärrettävästi harmittava tilanne. Mutta uskon kuitenkin jokaisen voivan vaikuttaa omaan talouteensa. Ja ympärillä näen paljon ihmisiä jotka tienaavat aitoa rahaa, mutta kuluttavat sen nopeasti ja ovat sitten talousvaikeuksissa.

Shoppailemaan

Kollegani lopetti työpäivän vähän etuajassa. Oli Stockmannin hullut päivät ja piti päästä vähän shoppailemaan, ilmeisesti. Kun tiedustelin mitä hän oli hakemassa, kävi ilmi ettei hän mitään erityistä tarvinnut: "Katson vähän mitä tulee vastaan, en ole pitkään aikaan shoppaillut".

En tiedä mitä hän osti, eikä tämän kirjoituksen tarkoitus ole parjata kollegani; hän on oikein mukava kollega, mutta jäin tapahtumaa miettimään. Kollegani halusi mennä hulluille päiville katsomaan jos jotain tulee vastaan, eli ikään kuin vaeltaa tavaratalossa kunnes jotain tulee vastaan joka laukaisee ostoimpulssin. Asian voisi ilmaista että "raha vain odottaa tuotetta".

Se on tietysti jokaisen oma asia miten rahansa käyttää, mutta miksi käyttää kallisarvoiset roposensa tavaroihin joita ei edes tarvitse? Rahat, joiden vuoksi minun täytyy mennä takaisin töihin uudestaan ja uudestaan? Samainen kollega ei myöskään käyttänyt lomarahansa vapaana, koska siihen ei tietenkään ollut varaa - piti mennä shoppailemaan.

Minua on aina mietityttänyt ilmiö shoppailu. Ei ole tiettyä tarvetta tiettyyn tuotteeseen, vaan on tarve ostaa jotain - ei väliä mikä se on tai jos sitä käyttä - ja rahaa palaa aivan vimmatusti. Usein kuulee ihmisten kertovan että oltiin yhdessä puolison tai kaverin kanssa shoppailemassa. Aivan kuin ainoa yhdessäolon muoto olisi shoppailu. Ei voida viettää aikaa yhdessä, vaan täytyy kuluttaa suuri määrä rahaa kun niin teemme.

Yhdessäolon tuntihinnaksi muodostuu aika kova, jos yhdessäolo on shoppailua. Jos ostaa joka tunti 100 eurolla paidan, voidaan sanoa että yhdessäolon tuntihinta on 100 euroa, eikä tämäkään heitto tunnu liiaksi liiottelulta - jotkut varmasti shoppailevat enemmän. Jos taas ostaisi kahvikupin 2 eurolla ystävänsä kanssa, muodostuisi yhdessäolon hinnaksi 2 euroa tunnilta (jos siis istuisi tunnin kahvilassa). Tai voi mennä yhdessä istumaan puiston penkille, ehkä keittää omat kahvit termariin ja yhdessäolo on käytännössä täysin ilmaista.

Shoppailua harrastetaan yllättävän paljon. Rahaa menee vaateliikkeisiin, netissä ostoksille (mahdollisesti vaateostosten lisäksi ostetaan netistä myös vaatteita), hienoihin viineihin, erikoisliikkeisiin, urheiluliikkeisiin yms yms. Joiltakin kuluu satoja euroja kuukaudessa harrastukseen, joka ei tuota heille mitään muuta mielihyvää kuin hetkelline ostoksen nautinto, tai yhdessäolon tunne. Se on kova tuntihinta maksaa. Miksi kaataa saavilla kallisarvoisia euroja hetken mielihyvästä? Sillä jos et aidosti tarvitse tuotetta jota ostat, maksat muutaman minuutin ostotapahtumasta huikean minuuttihinnan. Jos ostat hetken mielijohteesta 40 euron housut ja ostotapahtuma (joka tässä tapauksessa on ostoksen ainoa pointti) kestää kolme minuuttia, maksat 800 euron tuntihintaa. Saisi olla aika mukava tunti jotta siitä viitsisi maksaa niin paljon?

Miksi ei mielummin valitsisi sijoittaa nuo ylimääräiset rahansa, joita ei ilmeisesti kuitenkaan tarvinnut? Jos otetaan esimerkiksi tässä täysin keksitty Erkki, niin hän käyttää 200 euroa kuukaudessa shoppailuun. En usko Erkin olevan eritysen tuhlaileva, jos verrataan muuhun väestöön. Eräänä päivänä Erkki päättääkin lopettaa shoppailun, hän päättää "ainoastaan" ostaa mitä hän tarvitsee, kuten ruokaa ja muita tarvikkeita. Jos Erkki lopettaa shoppailun ja sijoittaisikin rahansa osakemarkkinoille, tuottaisivat nämä noin 10% vuodessa. Jos Erkki ei muuttaisi mitään muuta, kuin että hän lopettaisi (turhan) shoppailun ja sillä rahalla ostaisi osakkeita, olisi hän esim. 30 vuoden työuran jälkeen kerännyt noin puolen miljoonan euron omaisuuden - siis pelkästään shoppailemattomuudella. Tämä on siis puoli miljoonaa euroa riihikuivaa rahaa, ilman mitään muuta ponnistelua kuin että et shoppaile.

Autoilua päivittäin

Suomessa on yli miljoona autoa. Isoa osaa näistä käytetään päivittäiseen töihin ajamiseen. Autoilu on myös monelle suurin yksittäinen kuluerä. Vaikka autoilun hintaa usein valitetaan, harvalle tulee mieleen istua alas ja ottaa laskukone käteen. Jos itse olet autoileva, paljonko käytit autoiluun viime vuonna?

Autoilun hinnan voi laskea usealla tavalla. Joko voi laskea kilometrihinnan tai sille voi määritellä kiinteän kuukausittaisen laskennallisen hinnan. Autoliiton mukaan Suomalaisten kuukausittainen autoilun hinta on 650-800 euroa. Jos otetaan keskiarvo 725 euroa, täytyy todeta että se on kamalan iso summa. Tämä on 725 euroa pois jostain muusta, joko muusta elämisestä, tai vapaa-ajasta, tai sijoituksista.

Kun ihmisiltä kysyy miksi he autoilevat, saa vastaukseksi lähes poikkeuksetta että se on kätevää. Eli halutaan maksaa 725 euroa kuukaudessa kätevyydestä. Jos käytät julkisia, säästyy todennäköiseti yli 500 euroa kuukaudessa, jos kävelet tai pyöräilet, saat tuon summan kokonaisena. Ja selitykseksi ei käy ettei siellä missä asuu käy julkisia. Aina voi muuttaa!

Kun ihmiset minulta kysyvät miten minulla on varaa sijoittaa, sanon suoraan että se johtuu siitä ettei minulla ole autoa. Yleensä keskustelu päättyy siihen. En tiedä johtaako vastaukseni johonkin epämukavuusalueelle, mutta itse omistan mielummin suuren omaisuuden kun että voisin kokea tuon kätevän.

Miten 725 euroa kuukaudessa sitten muuttuu omaisuudeksi? Sijoittamalla se osakemarkkinoille, jotka keskiarvoisesti tuottavat 10% vuodessa. Jos säästän joka kuukausi tuon summan, kasvaa sijoitukseni vuodessa 9186 euroksi. Kymmenessä vuodessa noin 150.000 euron kokoiseksi. Kun olet ollut 15 vuotta töissä, on sijoitusomaisuutta kertynyt 300.000 euroa mikä taitaa olla sellainen summa, jolla voi jo jäädä pois töistä.

Maija Meikäläinen on esim. sairaanhoitaja, keskituloinen. Hän ei luovu mistään, hän vain ei aja autoa. Hän valitsee asua jossain missä töihin on kätevä pyöräillä. Sanotaan että Maija on valmistuessa 23-vuotias. Hän ei luovu mistään, hän matkustaa ulkomaille, juhlii, pitää hauskaa, järjestää viini-iltoja - Ja pyöräilee töihin. Maija on 38-vuotiaana taloudellisesti riippumaton. Hän voi tehdä mitä häntä huvittaa.

Mielestäni autoilu on sen verran kallista puuhaa, ettei minulla koskaan ole käynnyt mielessäkään sen hankkimista. Toki olisi kätevää lähteä satunnaisesti ajelemaan, mutta itse valitsen jäädä työelämästä pois ennen kuin täytän 40.

Autoilu taitaa olla suurin yksittäinen syy mikä estäisi vaurastumisen. Kenellä jää jäljelle rahaa kun täytyy lappaa satoja tuhansia euroja autoiluun?

Lomaltapaluuraha

Yksi Suomalaisen yhteiskunnan erikoisuuksia, on lomaltapaluuraha, arkisemmin lomaraha. Tämä juontaa juurensa sotien jälkeiseen aikaan, jolloin työntekijöitä katosi lomien aikana Ruotsiin, jossa ansiotaso oli huomattavasti parempi. Lomaraha oli ikään kuin houkutin jäädä Suomeen töihin. Nykyään se on vain ylimääräinen palkan osa joka maksetaan kesällä.

Kaikkille ei ehkä tule mieleen, mutta tuohan on ylimääräistä rahaa, jota ilman pärjäisi vallan mainiosti. Useimmat käyttävät sen rahan shoppailuun, matkusteluun tai muuhu, jota ilman ei varmaankaan elämäntaso olisi huonompaa.

Itse olen vuosia sitten aloittanut käytännön, jossa otan lomarahan vapaana, eli pidän palkatonta vapaata kaksi viikkoa. Tästä käytännöstä luovuin jossain vaiheessa, koska "sitä rahaahan tarvitaan". Tänä vuonna otin taas käyttöön lomaltapaluurahan, enkä edes huomannut vähentynyttä tuloani. Tulotaso ei tippunut, loma vain oli normia palkkalomaa. Tavallisen viiden viikon loman lisäksi, sain kaksi ylimääräistä viikkoa. Seitsämän viikkoa on melkein kaksi kuukautta, ja voin sanoa että se on kyllä ollut arvokkaampaa aikaa kuin mikään shoppailu maailmassa.

"Lomaraha" vapaana on ollut niin miellyttävä kokemus, että aijon ensi vuonna anoa koko kuukauden palkatonta, joten olen silloin käytännössä kaksi kuukautta vapaana. Taloudellisesti tämä menee niin että kesäkuussa saan vain lomarahani, eli puolet palkasta. Tämän jälkeen saan heinäkuun palkkaa vuosiloman aikana. Jos säästän koko kevään tätä varten, varmaan saisin kasattua tuon puuttuvan osan. Mutta koska kulutustottumukset ovat minulla pienet, ei minun tarvitse säästää - pärjään varsin mainiosti puolella palkalla. Tämän lisäksi saan kuukaudessa noin 500 euroa osinkotuloja, joten eiköhän jotenkin pärjätä.

Miten itse ajattelet? Onko shoppailu niin tärkeätä ettei lomarahan voisi ottaa vapaana? Kaikilla ei ehkä työnantaja suostu palkattomaan vapaaseen.

Kulutus

 

Jokin aika sitten istuin työpaikkani ruokalassa lounastamassa muutaman sairaanhoitajan ja fysioterapeutin kanssa. Keskustelun tuli aihe että olisi mukava tehdä vähän vähemmän töitä, mutta miten se samalla oli aivan mahdotonta koska "laskuthan täytyy maksaa". Jokainen pöydässä (itseäni lukuun ottamatta, en omista autoa) kuitenkin ajaa päivittäin autoa. Keskustelun jälkeen minulla kävi mielessä, että jos he olisivat vaihtaneet päivittäisen autoilun julkisiin, he olisivat välittömästi voineet lopettaa kahden työpäivän per viikko. 

Jokaisella oli myös oma kesämökki "kesämökkihän täytyy olla". Jos päivittäisestä autoilusta ja kesämökistä luovuttaisiin, olisivat nämä kollegani voineet pärjätä 1-2 työpäivällä viikossa. Pointti tässä ei ole kivojen asioiden kieltäminen, vaan tarkoitus on kyseenalaistaa ja tarkastaa kriittisesti omaa kulutuskäyttäytymistään. 

Jos kerran sinun täytyy mennä töihin koska tarvitset ruokaa ja rahat vuokraan, miksi käyttäisit valtaosan tienatuista rahoista kulutukseen? Autoilu on kulutusta, ja vielä hyvin turhaa sellaista. Myös kesämökin omistaminen on kulutusta. Samoin latet, kampaajat, shoppailu, ravintolat, elokuvissa käynti ja keikennäköinen ns. hemmottelu. Nämä minä lasken kulutukseksi, kun taas ruoka, vuokra ja puhelinlasku ovat välttämättömyyksiä.

Jokin aika myöhemmin, istuin taas ruokalassa ja keskustelin erään toisen kollegan kanssa. Hän kertoi miten hänen tyttärensä oli ihastunut taitoluisteluun, ja miten hänen vain täytyi saada sitä harrastaa. Hintaa tälle harrastukselle tuli 390 euroa kuukaudessa, ja lisäksi varusteet sekä kulut tyttären kuljettamisesta harrastukseen. En kertonut kollegalle, mutta mielessä kävi että hän olisi voinnut tehdä kaksi päivää vähemmän viikossa, jos harrastusta ei olisi. Jos tytöltä kysyttäisiin minkä hän mielummin valitsisi; taitoluisteluharrastuksen tai että äiti on kotona kaksi ylimääräistä päivää joka viikko. Ottaen vielä huomioon että äiti ei olisi ollut niin stressaantunut kun ei enää olisi niin paljon töissä, olisi myös yhdessä vietetty aika ollut parempaa. Kaksi kokonaista päivää leikkiä, heittä palloa rannalla, lukea satuja.

Jos taitoluisteluharrastus olisi jotenkin välttämätöntä, maksaisin tuon summan alta aikayksikön. Mutta edullisia/ilmaisia harrastuksia on niin paljon, että voin jättää sen pois. Eikä minulla kävisi hetkeäkään mielessä laittaa hänet tuohon harrastukseen. Nuo rahat minun täytyy raapia kasaan, ja sen eteen olen poissa kotoa, poissa tyttärestäni. 

Eikö harrastukset, matkustaminen, ravintolakäynnit yms ole erillaisia tapoja olla yhdessä? Eihän ravintolassa yksin käyminen ole hauskaa, vaan se on hauskaa koska se tehdään yhdessä. Miksi olla yhdessä kalliissa ravintolassa, kun ruoan voi tehdä edullisemmin kotona, ja sen tekeminen on vielä hauskaa. Tästä syystä en koskaan ole ymmärtänyt suomalaisten vimmaa omistaa oma mökki. Asun Helsingissä ja täällä on runsaasti pustoa, saaristoa ja muuta, jossa voi viihtyä ulkona ja uida, ilman että siitä täytyy maksaa itsensä kipeäksi. Itsekin nautin ravintolassa käynnistä, mutta sitä ei tarvitse tehdä joka päivä, eikä ravintolakäynti aina tarvitse tarkoittaa mone ruokalajin illallista viineineen. Sen sijaan että kuluttaa ylimääräiset rahansa, voi sijoitaa ne tuottavasti ja vähentää reilusti työntekoaan 10-15 vuoden työuran jälkeen. Työurahan on hauskaa alussa, mutta muuttuu puiseksi joidenkin vuosien jälkeen. Tämän jälkeen voit valita elämällesi uusia haasteita.