Aloitan tämän blogin kirjoittamisen tänään. Blogin aiheena tulee olemaan taloudellinen riippumattomuus, miten sen voi saavuttaa ja yleisesti mikä on elämässä tärkeätä. Tämä on "elä kuin opetat"-blogi, eli yritän itse elää mahdollisimman paljon oppini mukaisesti. Olen täällä kertomassa, kuulemassa ja oppimassa.
Tavoitteena on taloudelline riippumattomuus, mikä tarkoittaa suomeksi sitä, ettei ole välttämätöntä mennä töihin tulotasonsa vuoksi. Tarkoitus ei myöskään ole elää sosiaalisten tukien varassa koska se olisi toisten lautaselta syömistä. Tarkoitus on koota omaisuutta, jonka sijoitan ja sijoitusteni tuotolla elän ja olen. Tulen kirjoittamaan säästämisestä, sijoittamisesta mutta jos mieleen tulee muita ajatuksia politiikasta, taiteesta, ruuanlaitosta tai muusta niin saatan kirjoittaa. Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa ettei ole riippuvainen työstä saadakseen elantonsa. Voi mennä töihin jos haluaa, sillä ei ole väliä. Voi myös tehdä vapaaehtoistyötä, harrastaa taidetta, lukea, kehittää itseään, oppia uusia taitoja, ehkä opetella kokkaamaan jotain uutta. Ei ehkä kuullosta liian kurjalta? Taloudelliset huolet ovat ikuisiksi ajoiksi poissa, eikä rahaa oikeastaan tarvitse ajatella. Se on niin kuin happi jota hengitämme, sitä ei tavallisesti ajattele, mutta sen puute aiheuttaa hyvin nopeasti epämukavuutta.
Olen tullut siihen tulokseen ettei työ ole elämän tärkein asia, vaikka niin monet vaikuttavat ajattelevan. Työ on päämärä rahaan, jota tarvitsee elääkseen. Työn tehtävä ei ole kustantaa jokapäivästä älytöntä yleellisyyttä, vaan hyvää ruokaa ja hyvän elämän. Monet tutkimukset ovat osoittaneet että kulutuksen lisääminen ei tuo onnellisuutta, mutta se että taloudelliset asiat ovat kunnossa, tuovat hyvinkin paljon onnea - se on turvallisuutta parhaimillaan. Tosiasia on, että en halua ajatella rahaa yhtään enempää kuin on tarve. Raha on tylsä vaihdannan väline, joka toki voi mahdollistaa yhtä ja toista.
Itse olen ammatiltani psykologi, työskentelen yksityisellä sektorilla. Viihdyn hyvin työssäni, siitä ei ole kyse, valintani on arvovalinta. Toistaiseksi työskentelen viisi päivää viikossa, mutta kohta tulen vähentämään kolmeen, ja vuoden päästä vähennän kahteen päivään. En usko haluavani täysin jättäytyä työni ulkopuolelle - totesinhan minä viihtyväni työssäni, en vain halua tehdä pakollista työtäenempää kuin kaksi lyhyttä päivää viikossa (mielikuva että olisin töissä tiistaa ja keskiviikko). Tämä voi toki muuttua matkan varrella, ehkä enemmän, ehkä vähemmän.
Säästöt olen laittanut kaikki osakkeisiin. Omaisuus on hajautettu eri maiden ja mantereiden välille. Noin kolmannes osakkeistani ovat kotimaisia, muut ulkomaisia. Osakkeet maksavat osinkoa, joiden keskimääräinen kuukausituotto yltää tällä hetkellä n. 500 euroon. Jos teen kaksi päivää viikosta töitä, olen jo taloudellisesti riippumaton. Jos taas haluan täysin olla töistä poissa, täytyy tuon summan ainakin tuplaantua. Osakkeisiin tulen palaamaan varmaankin monta monta kertaa, mutta todettakoon että ostan niitä joka kuukausi, ja että jokaisella on mahdollisuus tehdä samoin. Kaikilla on sen verran rahaa että voivat muutama kerta vuodessa tehdä osakeostoja.
Itselleni tärkeät asiat ovat perhe, ystävät ja harrastukset, ja myös työ - mutta vain tietyn annoksisena. Haluan viettää paljon aikaa ystävien ja perheen parissa, juoda hyvää viiniä, laulaa ja keskustella. Lisäksi haluan matkustella, mutta en aivan hullunpaljon niin kuin jotkut tuntuvat haluavan. Oma koti on aina kullan kallis.
Mitä itse ajattelet taloudellisesta riippumattomuudesta? Entäs säästämisestä ja sijoittamisesta?
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar