Minulla on tämän blogin ulkopuolella nimi, mutta täällä olen vain nimellä murmeli. Murmeli sen takia, että murmeleilla on tapana varastoida ruokaa pahan päivän varalle. Kerätä sitä hyvää, jotta sitä on myöhemmäksi.
Olen 33-vuotias yksityissektorilla työskentelevä psykologi. Pidän työstäni; siinä joutuu ratkomaan monenlaista pulmaa ja työ on myös hyvin vaihtelevaa. Minulla on vaimo "äitimurmeli" sekä 10 kk vanha tyttö "minimurmeli".
Taloudellinen riippumattomuus ja vaurastuminen eivät olleet aina kiinnostuksen kohteina. Lukiota käydessäni en oikein tiennyt minne suuntaisin. Tulin myös taloudellisesti hyvinvoivasta perheestä, joten ei ollut välttämätöntä opetella tarkkuutta raha-asioissa. Opinnotkin sujuivat mukavasti, sillä oma isä pystyi taloudellisesti tukemaan lähes koko opiskeluajan.
Vasta kun siirryin työelämään aloin ymmärtämään rahan arvon. Heti ensimmäisen palkan yhteydessä ymmärsin että tämä raha on jotain erityistä. Minä joudun korvausta vastaan menemään töihin, ja minun täytyy olla siellä työnantajan sanelemalla tavalla. Jo työuran alusta totesin että työnteko on ihan mukavaa puuhaa, mutta ei mitenkään ainoa tärkeä asia. Tästä johtuen en halunnut tuhlata kaikkia rahojani, vaan aloin suhteellisen alussa jo sijoittamaan osakkeisiin. En mitenkään pihistellyt: Matkustelin, söin ravintoloissa ja juhlin. En vain koskaan "päivittänyt" elämäntyyliäni kalliimmaksi kun palkka alkoi nousemaan.
Ensimmäinen osakeostoni oli Fortumia. Tästä ostoksesta meni vielä monta kuukautta ennen kuin jatkoin ostoksia. Vähitellen lisäsin sijoitustahtia, ostin enemmän, useasta yhtiöstä. Jatkoin ostoja ulkomaille, lopulta päädyin ostamaan paljon yhdysvaltalaisia osakkeita.
Vaikka sijoitin valtaosan tuloistani, en missään vaiheessa kokenut että minun piti mistään luopua. Söin ja join hyvin, kävin jopa joskus ravintolassakin ja kaljakin maistui. En vain jatkuvasti syönnyt ulkona, edelleen laskin rahoja, en matkustellut taksilla yms. Jos kulutuskäyttäytymiseen menee, ei ole mitään ylärajaa kuinka paljon se nielaisee.
Omaisuutta on tullut kerättyä jonkin verran, voisin vielä jatkaa täysillä ja sijoittaa kunnes taloudellinen riippumattomuus tulee vastaan muutaman vuoden päästä, mutta isäksi tulo on saanut minut arvioimaan omaa ajankäyttöä uudestaan. Haluan olla mahdollisimman paljon vaimoni ja lapseni kanssa, ja että aikaa jää kaikenmoiseen muuhun. Soitan harrastuksekseni viulua, mahdollisesti haluan joskus tehdä kiertuetta jossain bändissä.
Sen sijaan että sijoittaisin, vähennän vuodenvaihteesta työaikaani. Se ei haittaa, koska pidän psykologin työstäni eikä minulla ole tarvetta täysin poistua työstä. Mielestäni on tärkeätä löytää jotain minkä kokee itselleen tärkeäksi ja tehdä sitä.
Omaisuuttani tulen vielä jatkaa kasvattamista, se ei vain tapahdu samalla vauhdilla kuin aikaisemmin.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar