Kulutus

 

Jokin aika sitten istuin työpaikkani ruokalassa lounastamassa muutaman sairaanhoitajan ja fysioterapeutin kanssa. Keskustelun tuli aihe että olisi mukava tehdä vähän vähemmän töitä, mutta miten se samalla oli aivan mahdotonta koska "laskuthan täytyy maksaa". Jokainen pöydässä (itseäni lukuun ottamatta, en omista autoa) kuitenkin ajaa päivittäin autoa. Keskustelun jälkeen minulla kävi mielessä, että jos he olisivat vaihtaneet päivittäisen autoilun julkisiin, he olisivat välittömästi voineet lopettaa kahden työpäivän per viikko. 

Jokaisella oli myös oma kesämökki "kesämökkihän täytyy olla". Jos päivittäisestä autoilusta ja kesämökistä luovuttaisiin, olisivat nämä kollegani voineet pärjätä 1-2 työpäivällä viikossa. Pointti tässä ei ole kivojen asioiden kieltäminen, vaan tarkoitus on kyseenalaistaa ja tarkastaa kriittisesti omaa kulutuskäyttäytymistään. 

Jos kerran sinun täytyy mennä töihin koska tarvitset ruokaa ja rahat vuokraan, miksi käyttäisit valtaosan tienatuista rahoista kulutukseen? Autoilu on kulutusta, ja vielä hyvin turhaa sellaista. Myös kesämökin omistaminen on kulutusta. Samoin latet, kampaajat, shoppailu, ravintolat, elokuvissa käynti ja keikennäköinen ns. hemmottelu. Nämä minä lasken kulutukseksi, kun taas ruoka, vuokra ja puhelinlasku ovat välttämättömyyksiä.

Jokin aika myöhemmin, istuin taas ruokalassa ja keskustelin erään toisen kollegan kanssa. Hän kertoi miten hänen tyttärensä oli ihastunut taitoluisteluun, ja miten hänen vain täytyi saada sitä harrastaa. Hintaa tälle harrastukselle tuli 390 euroa kuukaudessa, ja lisäksi varusteet sekä kulut tyttären kuljettamisesta harrastukseen. En kertonut kollegalle, mutta mielessä kävi että hän olisi voinnut tehdä kaksi päivää vähemmän viikossa, jos harrastusta ei olisi. Jos tytöltä kysyttäisiin minkä hän mielummin valitsisi; taitoluisteluharrastuksen tai että äiti on kotona kaksi ylimääräistä päivää joka viikko. Ottaen vielä huomioon että äiti ei olisi ollut niin stressaantunut kun ei enää olisi niin paljon töissä, olisi myös yhdessä vietetty aika ollut parempaa. Kaksi kokonaista päivää leikkiä, heittä palloa rannalla, lukea satuja.

Jos taitoluisteluharrastus olisi jotenkin välttämätöntä, maksaisin tuon summan alta aikayksikön. Mutta edullisia/ilmaisia harrastuksia on niin paljon, että voin jättää sen pois. Eikä minulla kävisi hetkeäkään mielessä laittaa hänet tuohon harrastukseen. Nuo rahat minun täytyy raapia kasaan, ja sen eteen olen poissa kotoa, poissa tyttärestäni. 

Eikö harrastukset, matkustaminen, ravintolakäynnit yms ole erillaisia tapoja olla yhdessä? Eihän ravintolassa yksin käyminen ole hauskaa, vaan se on hauskaa koska se tehdään yhdessä. Miksi olla yhdessä kalliissa ravintolassa, kun ruoan voi tehdä edullisemmin kotona, ja sen tekeminen on vielä hauskaa. Tästä syystä en koskaan ole ymmärtänyt suomalaisten vimmaa omistaa oma mökki. Asun Helsingissä ja täällä on runsaasti pustoa, saaristoa ja muuta, jossa voi viihtyä ulkona ja uida, ilman että siitä täytyy maksaa itsensä kipeäksi. Itsekin nautin ravintolassa käynnistä, mutta sitä ei tarvitse tehdä joka päivä, eikä ravintolakäynti aina tarvitse tarkoittaa mone ruokalajin illallista viineineen. Sen sijaan että kuluttaa ylimääräiset rahansa, voi sijoitaa ne tuottavasti ja vähentää reilusti työntekoaan 10-15 vuoden työuran jälkeen. Työurahan on hauskaa alussa, mutta muuttuu puiseksi joidenkin vuosien jälkeen. Tämän jälkeen voit valita elämällesi uusia haasteita.